Leevi and the Leavings /

Kaivopuiston kuristaja

Makaat kasvoillasi hiljaa, mä hiuksiasi hyväilen.
Muistan tyttöäni Siljaa, kun peitän sinut pensaaseen.

Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Enää ketään ei näy, enää ketään ei näy.

Et puhu unissani ääneen, jos joku mua kuuntelee.
Toivon henkiin sinun jääneen, kun totuus kerran valkenee.
Puen ylleni sen kaavun, ja hupun joka peittää pään.
Niinkuin painajainen saavun, ja piiloudun pimeään.

Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Enää ketään ei näy, enää ketään ei näy.

Sut esiin pensaasta mä sukeltaisin, kuin aarteen uponneesta laivasta.
Jos sen saisin mitä haluaisin, sen kauniin valokuvan taivaasta.

Yksin ollessani pelkään ääniä ja pimeää.
Äiti älä anna selkään, kyllä kaikki vielä selviää.
Puen ylleni sen kaavun, ja hupun joka peittää pään.
Niinkuin painajainen saavun, ja piiloudun pimeään.

Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Tuulee, tuulee, tuulee, eikä äitiä näy.
Enää ketään ei näy, enää ketään ei näy.

Sut esiin pensaasta mä sukeltaisin, kuin aarteen uponneesta laivasta.
Jos sen saisin mitä haluaisin, sen kauniin valokuvan taivaasta...