Leevi and the Leavings /

Käärmeensydän

Et tahtonut tanssia,
tahdoit istua ja olla hiljaa.
En halunnut hienostella, luin sinua kuin avointa kirjaa.
Ja jokainen huokaus, oli kutsu käydä sinuun kiinni.
Joka ainoa hiljainen kuiskaus, juovutti kuin väkevä viini.

Hän ei minua huoli.
Hän joka soitti sitä vanhaa iskelmää.
Jotain minussa kuoli.
Jotain josta en tiennytkään.

Jos etsit rehellistä ihmistä.
En edes tiedä mistä sellaisen voi tunnistaa.
Jos tahdot mekaanista lempeä.
En ole hempeä, lupaan sinut uuvuttaa.

Käärmeensydän ja nainen vailla sielua, väärää rahaa ja viimeinen yö.
Käärmeensydän ja tyttö pelkkää nielua, kuumaa lihaa hän raadellen syö.

Et heltynyt hakkailuun, purit raivoisasti minua sääreen.
Et huolinut hellyydestä, sillä sydän oli kavalan käärmeen.
Ja jokainen huokaus, oli kutsu käydä sinuun kiinni.
Joka ainoa hiljainen kuiskaus, juovutti kuin väkevä viini.

Hän ei minua huoli.
Hän joka soitti sitä vanhaa iskelmää.
Jotain minussa kuoli.
Jotain josta en tiennytkään.

Jos etsit rehellistä ihmistä.
En edes tiedä mistä sellaisen voi tunnistaa.
Jos tahdot mekaanista lempeä.
En ole hempeä, lupaan sinut uuvuttaa.

Käärmeensydän ja nainen vailla sielua, väärää rahaa ja viimeinen yö.
Käärmeensydän ja tyttö pelkkää nielua, kuumaa lihaa hän raadellen syö.