Näkökulma /

Intohimo

Määrittely on vaikeaa ei mitä vaan taidetta
tää ei oo räppii, räppi on liian laimeeta
tää ei oo punkkii, tää ei oo rokkii, tää ei oo jazzii
tää on jotain muuta. Tää on me kaksi
mä en osaa valehdella kun mä puhun mikkiin
Simo Kauhanen maailman huonoin poliitikko
mä oon valmis repii mun valepuvun rikki
ja nyt sa voit miettiä että olisiko
mä nään näiden gimmiekin läpi
melkein nauhotin mun viimiset räpit niiden takii
mut ei. mun sisälläni kiehuu
te ette pysty tukahduttaa taistelijan sieluu
leijonan sydän hakkaa rinnast läpi
pääsenkö edes täst illast läpi? ehkä en
mut sen takii teen niiku ei ois huomista
mä en kuole mukan selviytyjän veri suonissa
hetkessä niinku ei ois eilistä
hinkkaan ja hinkkaan mut pirut ei lähe seiniltä
parta kasvaa, lapsi ei poistu peilistä
eletään aikuisten lapsien aikaa
viisarit pyörii saatanan nopeesti
mä jäin tänne, frendit katos jonnekin
kannan kuolleiden kaupunkii selässä tääl
ku olisin viiminen elävä tääl
tajusin et mun on pakko elää, ja antaa niiden elää
tarpeeks paljon on hypitty kaivoon niiden perään
mä annan niiden elää, anna sä mun elää
ja voin kertoa miltä se tuntuu vasta kun elän

yks, kaks, yks, kaks
mä tuon intohimon sinne mist se puuttuu
yks, kaks, yks, kaks
te ette pysty tukahduttaa taistelijan sieluu

vuosikausii pienis piireis kato mitä ne myy nytten
hiphop ei kuollu, se on kuolemas tylsyyteen
tää on mun vastaus avunhuutoon
aikana jolloin MC:t on kuoleas sukupuuttoon
oikeet miehet, vääränä aikana
oikees paikas, liian oikeessa raidalla
tää on totuus syljen kivii lasipalatsis
ysäri meni, mä oon liian edel viemään tän takasin
kato mua, tää on mitä mun ympäristö tuotteisti
ne ei snaijaa tai saa mua muotteihi
duunarin ruumis, johtajan mieli
levoton sielu, koppava kieli
kuoleva laji, viimeisiä yksilöit
lopun alkuu nyt jo sytytellään kynttilöit
levy-yhtiöit muuttumas haudoiksi
possa kontrollist lyökää mut rautoihin
yksin mun huonees, syvällä mun kuores
siirrän itteni tähän ku ois kynä kiinni suones
kato tarkasti, mä oon esimerkki siitä
miten unelmaa voi jahdata suomes
oljy ja vesi, taide ja raha
edessä taiteilijalla on vaikeat ajat
siks tää unelma on painolasti
on nähty miten raha voi sokaista aidoimmatki
mikään ei kulje niiden edellä
unelmat voi kuolla huomen, tänään niitä eletään
mikään ei kulje niiden edellä
unelmat voi kuolla huomen, tänään me eletään

yks, kaks, yks, kaks
mä tuon intohimon sinne mist se puuttuu
yks, kaks, yks, kaks
kato mua, tää on mitä mun ympäristö tuotteisti

yks elämä, elä se, kai mä pelkään et jämähdän
sen takii mä en oo koskaan paikoillani
aisoissani, haluun irti mun vaivoistani
elää unelmaa, tää on mun ainoani
kaupungin laitamilt, hidastettuu filmiä
siellä missä jokainen meist elää laput silmillä
maailmassa missä ratkasee vain tulos
intohimo on mun avain ulos